Toimintatapa

SKCCC:n valmennustoiminnan ja konsultoinnin periaatteet, taustateoriat ja metodit

Valmennusta – ei ”vain” koulutusta

Valmentaja ei tule kouluttamaan ja vain ”kaatamaan tietoa valmennettavien päähän”. Osa valmentajan ammattitaitoa on haastaa valmennettavat katsomaan asioita uusista näkökulmista ja liittämään valmennuksessa opitut uudet tiedot ja taidot osaksi omaa toimintaa. Valmennuksessa on kyse oivallusten synnyttämisestä, osallistamisesta ja käytännön harjoittelusta - ei ainoastaan tiedon jakamisesta.

Itsetuntemuksen kehittäminen

Johtamistyössä, työyhteisön jäsenenä ja asiakasrajapinnassa toimittaessa oma persoona, omat käyttäytymis- ja toimintatyylit ja viestintätavat ovat keskeisessä osassa toiminnan tavoitteiden täyttymisen kannalta. ”Johtajana kehittyminen lähtee itsetuntemuksen kehittymisestä.” – pitää edelleen paikkansa. Myös työyhteistaitojen kehittyminen edellyttää itsetuntemusta. SKCCC:n valmennuksissa ja palveluissa – valmentajan psykologitaustastakin johtuen – itsetuntemus ja sen kehittäminen ovat aina mukana jollakin painoarvolla.

Ratkaisukeskeisyys

Ratkaisukeskeisessä valmennustavassa keskitytään teoreettisen tiedon ja käytännön kokemusten avulla valmennuksen tavoitteiden mukaisten konkreettisten muutosten ja ratkaisujen löytämiseen ja niiden suunnitelmalliseen täytäntöönpanoon. Ratkaisukeskeisessä valmennuksessa valmentaja tuo oman osaamisensa ja kokemuksensa valmennettavien käyttöön ja hyödyntäen samalla valmennettavien osaamista ja kokemusta. Keskeistä on valmennuksen vaikuttavuus, se että valmennuksen seurauksena tapahtuu suunnitelmallista, valmennuksen tavoitteiden ja sisältöjen mukaista muutosta jo valmennuksen aikana ja sen jälkeen.

Voimavaralähtöisyys

Voimavaralähtöisyyden taustalla on ajatus, että kullakin työyhteisöllä on paras osaaminen omasta työyhteisöstään. Voimavaralähtöinen valmentaja on yhtäältä oman alansa (SKCCC: johtaminen, ryhmädynamiikka, vuorovaikutus, yhteistyö, organisaatio- ja yksilöpsykologia) asiantuntija, mutta toisaalta myös ”asiantutkija” yhdessä valmennettaviensa kanssa. Voimavaralähtöinen valmennus auttaa tuomaan esiin niitä voimavaroja ja osaamista, joita työyhteisössä on, mutta jotka eivät ehkä vielä ole tehokkaasti käytössä. 

Sosiaalinen konstruktionismi ja narratiivisuus

Sosiaalinen konstruktionismi tarkoittaa tieteenfilosofista suuntausta, jossa tiedon, todellisuuden ja sen rakenteiden ja ilmiöiden nähdään muodostuvan sosiaalisessa ja kielellisessä (narratiivisuus) vuorovaikutuksessa. Suuntauksen mukaan tietoa, todellisuutta ja sen rakenteita ja ilmiöitä pidetään helposti luonnollisina tai itsestään selvyyksinä, vaikka ne ovat tietyn kulttuurin tai yhteisön tietoisesti tai tiedostamatta keksimiä ja kehittämiä. Sosiaalisessa konstruktionismissa kyseenalaistetaan valmiina olemassa olevat totuuden ja tiedon rakenteet. Valmennuksen taustateoriana tämä tarkoittaa huomion kiinnittämistä olemassa olevan tiedon/ajattelun/toiminnan kyseenalaistamiseen ja vuorovaikutuksen sekä kielen (tarinoiden = narratiivien) merkityksen korostamiseen organisaation toimintakulttuurin luojana.

Systeemisyys

Systeemisessä ajattelussa oletetaan kaikkien systeemin osien vaikuttavan kaikkeen. Mihin systeemeissä on kulloinkin puututtava, antaa aihetta jäsennellä ja tutkia niiden luonnetta. Systeemisessä ajattelussa huomio kiinnitetään paitsi kokonaissysteemin (esim. organisaatio tai johtoryhmä, elämäntilanne, ihmissuhteet) eri osiin, myös suhteisiin ja vuorovaikutukseen eri systeemin osien välillä. Valmennuksessa tämä tarkoittaa mm. toisilta oppimisen, osaamisen jakamisen ja vuorovaikutuskulttuurin kehittämisen korostamista.

Metodit

Valmennuksissa ja konsultoinnissa käytetään menetelminä valmentajan alustusten lisäksi keskusteluja, erilaisia keskusteluasetelmia, ryhmätöitä, simulaatioita ja käytännönläheisiä harjoituksia sekä valmennustapaamisten välillä erilaisia välitehtäviä ja muutoskokeiluja. Valmennuksissa sovelletaan action-learning –oppimistapaa, jossa valmennustapaamisten/-sessioiden oppeja sovelletaan välitehtävien avulla käytäntöön jo valmennuksen kuluessa valmennustapaamisten välillä. Osissa valmennuksia laaditaan myös oppimistehtäviä, joiden avulla valmennettavat jakavat valmennuksessa oppimiaan asioita muille valmennukseen osallistuneille. Erilaiset kehittymissuunnitelmat ovat myös tavallisia valmennuksen metodeja ja työkaluja. Tarvittaessa, ja jos se on valmennuksen tavoitteiden mukaista, prosessiin voidaan liittää erilaisia verkkopohjaisia analyysi-, kysely- tai itseopiskelumetodeja.

    © SKCCC